La vie noir

Kuolema korjaa

2007-02-05T18:27:00+02:00

Nyt onkin vierähtänyt pitkähkö aika viime ilmiannosta. En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt/jaksanut. Töissä on ollut suoraan sanottuna aikas rankkaa ja kiireistä. Tai ei siellä toisaalta ole ollut, mutta minulla on välillä todella pitkiä päiviä monta putkeen ja välillä 6 päivääkin putkeen töitä. Lisäksi melkein koko ajan aamuvuoroa, joten nukkuminen on jäänyt aivan liian vähälle.

Nukkuminen onkin oikeastaan se suurin ja melkeinpä ainut ongelma nyt. Ei se sinänsä haittaa, että on paljon töitä. Se tietää paljon rahaa $$$$$$$$$$, mutta tietysti välillä voisi oll vähänm löysempiä viikkoja. Mutta pomo lupasikin, että kyllä tilanne tästä tasaantuu vielä. Ensi viikolla todennäköisesti jo.

Mutta siis se nukkuminen. Minulla tulee nukuttua, jos menen 6.30/7.00 töihin, vain n. 4 tuntia, koska en meinaa useinkaan saada unta. Se on ihan kamalaa. Minulle tulee usein pelko, etten saa unta tai etten saa nukkua tarpeeksi ja sittenhän se pelko yleensä toteutuu. Ja jotenkin elimistöni on niin sekaisin, ettei se aina edes tiedä, koska pitäisi palautua ja usein silloin, kun pitäisi nukkua, olenkin varsin pirteä jostain kumman syystä. En tajua, mutta kaipa minä jaksan. Vapaapäivinä voi sitten nukkua univelkoja ja ruhtinaalliset 10 tuntia tai enemmän.

Olen nytkin väsynyt ja huomaan, etten kirjoita kovinkaan järkevästi. Seinän takana uudet naapurit ilmeisesti repivät vanhaa tapettia seinästä ja naulaavat jotain paskaa. Hirveä meteli. Vielä viime yönäkin ennen 00.00 he metelöivät, vaikka hiljaisuus on 23.00 jälkeen. No, ihan sama, kun ei me vielä nukuttu silloin.

Viime perjantaina oli mukavaa. Töissä oli sairaan pitkä ja kamalahko päivä, mutta illalla menimme Mikan ja Eijan luo syömään, juomaan ja pelailemaan. Oli hauskaa. Vielä hauskempaa olisi ollut, jos ei olisi tarvinnut lauantaina töihin. Onneksi menin vasta 12. Eikä aamulla ollut krapulaa. Vähäisestä nukkumisesta kyllä sain päänsäryn. Ja oli flunssainen olo.

Ota teQuila - se auttaa aina!

Lauantai-iltana JatZ tuli meille. Pelattiin pokeria ja pojat joi. Minä jätin väliin. Olisin vain sammunut heti.

Tänä lauantaina lähen Helsinkiin Maijan luokse. Ihan kivaa, vaikka toisaalta ei huvita. En sitten tiedä loppujen lopuksi miksi. Pidän Maijasta, mutta ehkä se, ettemme enää näe kuin hyvin harvoin, saa minut tuntemaan oloni vähän vaivautuneeksi hänen seurassaan toisinaan. Ehkä olen vain tyhmä. Todnäk. Olenhan vain yhden yön siellä ja meillä on varmasti kivaa. Oikeastaan odotan sitä aika innolla. Toisinaan. Äh, OLEN TYHMÄ.

Maaliskuussa Snoop Doggin keikalle!!!!!!!!

Kuolema korjaa

2007-02-05T18:27:00+02:00

Kuolema korjaa

2007-02-05T18:27:00+02:00

Villasukkien pesuohjelma????????????????

2007-01-23T18:45:00+02:00

Pitkästä aikaa ilmiannan itseni. Joo. On ollut hässäkkää. Tavallaan. Olin tässä kipeänä ja olen nukkunut aivan liian vähän. Töitä on vitusti, eikä aina oikein jaksaisi kiinnostaa, mutta kovasti yritän itseäni tsempata. Ihan hyvin tuloksin. On töissä kuitenkin yleensä sillai ihan mukavaa. Tykkään tehdä töitä, mutta joskus se tylsistyttää. Siis tuo nimenomainen duuni. Vaihtelua kaipaisin, eri alalle siis välillä. Ja harmittaa, etten pysty tuomaan omaa persoonaani esille töissä. Siis täydessä kukinnossaan.

Oivalsin tänään, että tästä vuodesta tulee hyvä. Alku on ainakin hyvä. Paljon parempi kuin viime vuonna. 2006 vuosi oli aika paska. En pitänyt siitä. Toivottavasti tämä vuosi on parempi. Haluan tehdä siitä paremman. Olen muuttunut puolessa vuodessa paljon. Tai en välttämättä, mutta jollakin tavoin olen taas vähän kypsempi ja luotan enemmän itseeni ja taitoihini. Kykenen saavuttamaan haluamani, jos vain oikeasti haluan jotain ja yritän.

Huomasin muuten sellaisenkin asian eilen, että olen pitänyt jo aika pitkään aikaa huonosti yhteyttä vanhoihin kavereihin, ystäviin, tuttuihin ja kaikkiin ihmisiin. Olen pinnallisesti pitänyt yhteyttä, pakostakin, kun omatunto on soimannut. Nyt taasen on sellainen olo, että haluan pitää paremmin yhteyttä. Käydä kahvilla ja nähdä vanhojakin tuttuja ja samalla panostaa tärkeimpiin suhteisiini enemmän. Ystävät ovat niin tärkeitä, samoin ne tutut ja sukulaiset myöskin. Haluan osoittaa päivittäin rakkautta niille, jotka sen ansaitsevat ja joita rakastan. Toki olen sitä ennenkin tehnyt, mutta en ehkä tarpeeksi ja aina pyyteettömästi.

Tänään kauppaan tuli vanha lukiokaverini. Ensin moikkasin häntä kuin ketä tahansa asiakasta ja hän minua kuin ketä tahansa kaupan myyjää, kunnes huomasimme, että tunnemme toisemme. Hän kertoi juuri pari päivää sitten ajatelleensa minua.

Joku on ajatellut minua. Sellainen ihminen, jota en ole nähnyt melkein kahteen vuoteen. Se tuntuu jotenkin ihanalta. Olen aina kuvitellut, että olen ainut ihminen maailmassa, joka ajattelee vähän väliä ala-asteaikaisia puolituttujaan, kaverin isän veljen vaimoja jne. Mutta joku muukin ajattelee - ainakin entisiä lukiokavereitaan.

Ah, niin kivaa :)

Sokeroitu vs Sokeroimaton

2007-01-13T13:56:00+02:00

Treenasin juuri äsken töissä nostelemalla helvetin painavia juomakoreja ja laatikoita. Ristiselkä on ehkä vähän liiankin kovasti treenaantunut, kun nyt kolottaa ja jomottaa.

Maria oli eilen meillä käymässä. Nähtiin pitkästä aikaan! Porukatkin siinä kävi, kun ne toi Pipsan viikonlopuksi kylään. Pelattiin Yatzyä ja pokeria ja juotiin. Join vihdoinkin loppuun anisligöörin (Hyi!) lopun raakana.

Vitsi, vaikea keskittyä kirjoittamiseen, kun Sami tuossa selitää samalla Pipsan paskaamisesta :D Pipsa on myös kuulemma syönyt purkan maasta. Yllättävää tuntien sen pikku-vuffen...

Kirjoitan myöhemmin lisää, kun ei nyt pysty. Hah haa. Liian hapokasta.

Viinirypäle tumma 18

2007-01-10T11:54:00+02:00

Eilen matkalla töihin ikävöin vanhoja työkavereitani. Mietin, mitä he mahtoivat sillä hetkellä tehdä töissä. Yksi istuu kassalla ja painaa menemään niin nopeaa kuin pystyy hullun kiilto silmissä. Pari ihmistä hyllyttää niin nopeaa kuin pystyy hullun kiilto silmissä.

Ja minä menen töihin. Istun kassalla. Skannaan rauhallisesti. Ilmoitan summan. Kysyn plussakorttia, pankki vai luotto, jorma vai liisa ja näkemiin. Hetken hiljaisuus ja hyllytän pari suklaalevyä ja takaisin kassalle.

Mietin tässä, että kohta pitäisi vähän niinku tietää että niinku mitä sitä silleen meinaan opiskelis ens syksynä tai siis pikemminki siis niinku et mitä sitä meinaan hakis opiskeleen niinku.

Kyllä se tuo sosiaaliala edelleen kiinnostaa todella paljon. Sosionomi, sosiaalityöntekijä tms. Ne voisivat olla minun juttujani. Olen ajatellut myös "alentua" hakemaan ammattiopistoon lähihoitajaksi. Oikeasti, mieluummin vaikka siellä opiskelua kuin kolmas välivuosi. Nytkin olen jo aivan tarpeeksi pudonnut opiskelusta. Pakko päästä edes jotain lukemaan ja oppimaan. Ja lähihoitajaksi opiskelussa ei ole mitään pahaa. Sekin on tavallaan sitä, mitä haluan. Ongelma on vain ihan perse palkka, mutta toisaalta palkka ei ole minulle se ykkösasia ja käsittääkseni esim. sosionomi ei edes saa paljoa parempaa palkkaa kuin lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Jos pääsen lähäriksi opiskelemaan, suuntaudun kyllä päihde- ja mielenterveyspuolelle. Lapsiin en ainakaan suuntautuisi. Lapset ovat ihania ja suloisia, mutta en kestäisi joka päivä tehdä töitä lasten ympäröimänä. Tosin yllätyin sellaista tiedosta, että sosionomi, joka suuntautuu, en muista nyt mihin, saa myös lastentarhanopettajan pätevyyden. Tavallaan kaksi ammattia yhdellä iskulla.

Mutta siis yhteenveto. Haen kaiketi:

1. Sosionomi AMK
2. Sosiaalityö YO
3. Lähihoitaja Amis

Mieluiten tuo ensimmäinen vaihtoehto minulle, kiitos.

Saisikin opiskelupaikan sanomalla vain noin.

Ulkona paistaa todella pitkästä aikaa aurinko ja pilvet ovat väistyneet. Ihanaa! Eilen töistä tullessani tuuli hullun lailla ja satoi vettä kuin saavista kaatamalla. Sain riisua itseni melkein alastomaksi tullessani kotiin. Niin märkä olin.

Tulipas pervo olo.

Nyt päiväpalalle!

Kuolema huutaa.

2007-01-07T12:42:00+02:00

Luin äsken hyviä runoja ja kauniin novellin.
Eilen kirjoitin itse novellin.
Viime kerrasta oli niin pitkä aika. Reilusti yli vuosi.
Olin iloinen. Onnellinen. Tyytyväinen.
Ehkä novelli ei ole parhaani, mutta ainakin tein parhaani.
Ja ainakin se sai positiivista palautetta, joka saa iloitsemaan myös.
Kirjoittaminen on niin ihanaa ja terapeuttista.
En vain ymmärrä, miksen pysty enää kirjoittamaan niin usein.
Ehkä vaadin itseltäni liikaa.
Eilenkin minulla oli sellainen olo, että paskat tästä mitään tulee.
Ei minulla edes ollut mitään erityistä ideaa tai aihetta, mistä kirjoittaisin.
Aloitin vain kirjoittamaan. Tajunnanvirtaa, joka muodostui lopulta tarinaksi.
Ja aiheena tietysti kuolema.
Se on aina. Tavalla tai toisella.
Pelottavaa?
En tiedä, miksi kirjoitan kuolemasta.
Ehkä se on vain tapani käsitellä sitä. Tai kuolemanpelkoa.
En erityisemmin pelkää kuolemaa.
Suhtaudun siihen toki tietyllä varauksella ja pelollakin, mutten päivittäin mieti.
En kiduta itseäni ajattelemalla, milloin ja miten kuolen. En oikeastaan koskaan.
Ennemminkin pelkään menettäväni minulle rakkaan.
Itse asiassa mietin usein tai aika usein, joskus, millaista olisi menettää oma isä tai äiti tai sisko tai veli tai koira. Tai oma rakas, avomies.
Pelkkä ajatuskin saa minut itkemään.
Kaverin ja mummon menetys olivat kauheita.
Mietin mummoa joskus jopa päivittäin.
Ja nytkään en voi olla itkemättä, kun ajattelen häntä.
Miksi kuoleman täytyy tulla niin yhtäkkiä.
Eilen vielä juteltiin, toivoteltiin, kiiteltiin.
Matkalla Seinäjoelle puhuttiin isän kanssa mummosta.
Seinäjoella puhuimme ystävän kanssa ruumiin näkemisestä ja kävimme hautausmaalla.
Ehkä jotenkin aavistin sen.
Seuraavana päivänä mummo olikin jo poissa.
Sen jälkeen kirjoitin novellin. Kuolemasta. Läheisen menetyksestä. Kuolleen näkökulmasta.
Pidän siitä novellista.
Ja pidän siitäkin, jonka eilen kirjoitin.

Huomenna puoli seiskaan töihin. Ei kauheasti kiinnosta, kun selkä on niin helvetin kipeä. Pakko mennä taas lääkäriin. Ei tästä muuten mitään tule.

Ice Poweria.

2007-01-04T20:20:00+02:00

Tänään olen ollut töissä (tietysti) ja siivonnut. Imuroin pitkästä aikaa. Viime kerrasta olikin vierähtänyt varmaan 3 viikkoa ja pölyesiintymät olivat sen mukaisia. Lisäksi tiskasin, joka oli erittäin ärsyttävää, mutta palkitsevaa. Nyt olen vain istunut koneella ja miettinyt syntyjä syviä. Äsken surffailin Wikipediassa lukemassa faktaa Aurinkokuntamme plaanetoista. Lisäsin myös IRC-galleriaan kuvia. Kiitos uuden ihanan digarin, sain esille päivitettyjä kuvia.

Huomenna menen ensimmäistä kertaa iltavuoroon. Jee. Tulee kuulemma aika kiirus päivä, koska lauantaina on loppiainen ja asiakkaita riittää varmasti. Mikäli he siis muistavat, että lauantaina kaupat ovat kiinni. Lukuunottamatta meidän lähikauppaa, otaksun.

Sain eilen porukoilta Ice Powerin selkääni varten ja ajattelin tässä kohta käytellä sitä ja vähän venytellä. Katselin tässä myös liikuntakeskuksen sivuja ja mietin, josko hankkisin kuukausikortin sinne...

Eipä tässä mitään järkevää ole tapahtunut. Housea voisi mennä myös katsomaan ja odottelen miekkosta kotiin. En muuten varmaan sittenkään lähde lauantaina Helsinkiin kaverille. En oikein jaksaisi. Mutta saa nyt nähdä, joskos vaikka muuttaisin vielä mieleni.

Se on morjens.

Sauron on kassatäti.

2007-01-03T17:15:00+02:00

Istun nyt porukoitten luona. Tulin suoraan töistä tänne, kun halusin heti ruokaa, lämpöä ja vessan. Ja tottakai halusin nähdä äitin, isän ja Pippuripihvin.

Olin tänään ensimmäistä kertaa töissä yksin aamulla ja oli aika jännää, mutta hyvin meni. Tosin pomo tuli melkein heti jälkeeni, mutta yleensä ottaen tein kaikki ne hommat yksin, jotka aamun ensimmäinen työntekijä tekee. Tosin en meinannut ensin saada ovea auki. Onneksi ystävällinen leipäkuski auttoi vähäsen :D Hälyt sain onneksi itse pois päältä, enkä onnistunut kutsumaan vartijaa paikalle.

Muutenkin töissä on mennyt varsin hyvin. Mutta pakkohan se on myöntää, että ex-työpaikkaan on ainakin hitusen ikävä. Lähinnä niitä ihmisiä ja sitä tunnelmaa. Ja sitä, että kaikki hoituu rutiinilla ilman epävarmuutta. Mutta aika helposti tuolla uudessakin paikassa hommat sujuu, kun kokemusta on kuitenkin samoista asioista vähän eri kaavalla vain. En silti enää palaisi ex-työhöni. En todellakaan. Kaipa minä tutustun uusiin työkavereihinkin paremmin ja uskallan olla paremmin oma itseni. Toki nytkin olen, mutta en se hullu hups- ja apua-sanojen kuluttaja, joka heittää ihan typerää läppää. Nyt koitan vain olla mahdollisimman hyvä ja tarkka, jotta opin uudet rutiinit mahdollisimman nopeasti.

Jaa. Niin uusivuosikin tuossa meni ja uusi vuosi alkoi. Heh. Uudenvuodenaatto oli mukava. Kävimme viime tingassa kaupassa ostamassa ruokaa ja juomaa illaksi. Toivottavasti kassatätiä, joka oli entinen koulukaverimme, ei ärsyttänyt kauheasti, kun kuppasimme sillä tavoin. Kotona sitten söimme hyvin ah niin herkkuja soijanakkeja ja salaatteja. Ja joimme olutta ja lonkeroa ja pelasimme Yatzyä, kuuntelimme musiikkia jne. Kello kaksitoista tuli ihan yllättäen ja katselimme 5 kerroksesta kuinka ihmiset tulittivat hienoja raketteja. Oli kivaa :) Sitten lähdimme vielä Winterin Mutkaan pelaamaan Aliasta ja RISKiä ja palasimme vasta 5 aamulla kotiin. Oli siis varsin rauhallinen, mutta mukava uusivuosi siis. Jee, uusi vuosi. Happy new year, happy new year hahhsk ekwdk kdfkjkjf.

En taida taaskaan kertoa tähtikenkieni kohtalokasta tarinaa, joka ei edes ole kauhean kohtalokas varmaan muuta kuin minun mielestäni. Näin muuten viime yönä unta, että Sauron ja örkit valtasivat maailmaa. Eivät he sormusta havitelleet, maailman johtajuutta vain. Oli hauska uni. Nyt menen teelle ja piparille.

Tähtiä mä yli kaiken raakaastan.

2006-12-29T15:08:00+02:00

Nyt on sitten joulutuhinat ja pöhinät ohi ja uusi työelämä alkanut.

Joulusta en enää sen enempää höpäjä kuin että oli tosi ihana joulu ja sain ihan kamalasti kivoja lahjoja ja teimme kaikenmoisia mukavia jouluperinneasioita. Kunpa joulu ois ainainen <3

Ja sitten arkisiin asioihin.

Keskiviikkona oli paniikkipäivä. Olin koko päivän ihan hermona ja pelkäsin uutta työtä. Istuin sohvalla lukemassa ja katsoin telkkaria äänettömällä. Itketti ja suretti. Yöllä en saanut unta. Ei väsyttänyt ja ahdisti. Nukuin lopulta vähän päälle 2 tuntia. Aamulla sitten lähdin suht pirteänä, mutta ahdistuneena töihin. Hyvinhän siellä töissä kuitenkin meni niin kuin minulle oli tolkutettu. Hyllytin ja istuin kassalla ja vammailin.

Töiden jälkeen shoppailin ystäväni kanssa ja ostin 2 kengät, topin, neuleen ja meikkilaukun. Usea näistä tuotteista sisältää tähtiä. Eihän noin voi sanoa... Kai. Huono lause, mutta sisältö lienee selvä. Toisten kenkien osto oli kohtalo. En jaksa nyt kertoa miksi. Kerron ehkä ensi kerralla, jos muistan.

Tänään paistoin töissä pullia ja suolaisia herkkuja. Se oli kivaa, eikä ollenkaan vaikeaa, vaikka ehdin sitäkin jo vähän pelätä. Onpas minusta tullut pelokas ihminen.

Nyt ei jaksa enää, kun on aika väsy.