Onneni on ihan selkeästi kääntynyt. Tuntuu, että onnetar on huomannut vittuileensa ja kusettaneensa minua koko vuoden ja nyt päättänyt huomioida minua positiivisesti. Tai ekä yrittämiseni on muuten vain vihdoinkin alkanut tuottaa tulosta.

Vittu perkele sain vihdoinkin uuden työpaikan ja pääsen sieltä vanhasta paskasta pois!!!!!

Eilinen oli niin kummallinen päivä. Aamulla herätessäni olin suuren stressin vallassa ja ihan hermona. Lähdin pika pikaa päivystävälle hakemaan apua selkätulehdukseeni. Vastaanotto oli hyvin ystävällinen ... Tiedän, että päivystys hoitaa akuutteja ongelmia, eikä minun selkäkipuni kauhean akuutti ole, kun sitä on jo 3 kuukautta kestänyt, mutta palvelua voisi silti parantaa. Ensin minulta laskutettiin 11 euroa, jonka jälkeen jouduin kahden idiootin sairaanhoitajan kynsiin. Kun kerroin tulehduksestani, sen kestosta ja saamastani lääkityksestä, joka ei ollut auttanut, toinen hoitsuista sanoi: "Ota buranaa ja mene kuntosalille". Oli siinä pidättelemistä, etten alkanut huutaa ja raivota. Ämmä ei ollut ollenkaan kuunnellut minua. Paha enää alkaa buranaa ja kuntosalia napsia, kun tulehdus on jo valloillaan ja koko selkä paskana.

Lähdin todella vittuuntuneena päivystyksestä ja suuntasin porukoille. Päätin hakea puhelinluettelosta yksityislääkärille numeron ja varata ajan. Sainkin melkein heti ajan Eurolääkärille ja olin onnellinen. Pian soittoni jälkeen minulle soitettiin. Tuntematon numero. En osannut ollenkaan odottaa, että se olisi tuleva työnantajani, sillä hän oli luvannut soittaa vasta tänään, mikäli ottaisi minut töihin. Olin niin onnellinen puhelun jälkeen, että purskahdin itkuun. Oli jotenkin niin helpottunut olo ja stressi vyöryi harteilta. Isä oli iloinen puolestani. Olin jo kuitenkin jo monta kertaa hakenut uutta työpaikkaa ja nyt vihdoinkin tärppäsi ja helvetti työmatkakin lyheni puolella! Ei enää kahdella bussilla rundailua ympäri kaupunkia. Enää ei tarvitse yli tuntia aikaisemmin lähteä töihin.

Lääkärissä oli myöskin mielenkiintoista, kun hän osoittautui erääksi vanhan työpaikkani vakioasiakkaaksi. Tällä kertaa tämä aina jäätelöä ja valkosuklaata ostava nainen saikin palvella minua. Hyvin palvelikin omalääkäriini ja päivystävän ämmiin verrattuna. Sain kunnon tulehduskipulääkkeet, neuvoja selän hoitoon ja viikon sairaslomaa. HAH HAH olen siis puolet irtisanomisajasta saikulla!

Illalla sitten isukin kanssa kävimme vanhalla työpaikallani. Vein sairaslomalapun ja kirjoitin irtisanomislomakkeen ja olin jälleen onnellinen. Samalla ehkä hitusen haikea, koska ihania työkavereita tulee ikävä. Kaksi rakasta työtoveriani katselivat kateellisina olkani yli, kun allekirjoitin irtisanomiseni. Kyllä tekin vielä joskus pääsette sieltä paskasta pois.

Nyt odotan "innolla", miten "rakas" esimieheni suhtautuu saikkuuni näin kiireisen joulusesongin alla puhumattakaan irtisanoutumiseeni. No, paskaako se sille itsekkäälle luntulle kuuluu. Sen luntun takia minä ja moni muu tahtoo siitä paikasta pois. Neuvoksi voisi hänelle antaa, että ota rennommin ja ole ystävällisempi ja ymmärtäväisempi ja reilumpi. Ei kukaan jaksa kuunnella sellaista paasausta ja painostusta. Toivon todellakin, että uusi työnantajani on asiallisempi esimies ja reilu. Se nähdään joulun jälkeen. Odotan sitä niin innolla! Odotan niin innolla selkäni paranemista ja uutta työtä terveen selän kera.
Mutta oikeasti. Jotenkin on vieläkin vaikea uskoa, että minulle on vihdoinkin tapahtunut näin iloinen muutos elämässä. Olen niin tottunut siihen, että minulle sanotaan, että valitettavasti emme ole nyt valinneet sinua. Ei mihinkään työhön tai opiskelupaikkaan. Vielä kun opiskelupaikan saisi ensi syksylle, olisin ihan hyperonnellinen. Mutta siihen on vielä aikaa. Nyt keskityn ensin parantamaan selkäni ja sitten opettelemaan uuden työpaikan tavoille. Odotan innolla niitä hankalia mummoasiakkaita, joista uusi esimieheni puhui. Haasteita! Heh he.

Nyt on ihan pirunmoinen nälkä, joten riennän syömään.